Kerron näin alkuun hieman itsestäni. Olen kolmenkympin ylittänyt nainen. Mieheni kanssa olemme olleet yhdessä noin kolme vuotta.

Päätimme viime vuoden elokuussa, että olisi aika hankkia lisäystä perheeseemme. Raskauduin heti kun olin jättänyt e-pillerit. Samantein iski epäluulo, että miten tämä olikaan näin helppoa. Eikä mennyt aikaakaan, kun iski pelko keskenmenosta. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät ajattelekaan, että keskenmenon mahdollisuus on olemassa. Ja miksi itse ajattelin alusta asti, että tämä menee kumminkin kesken. Ja miten olinkaan niin oikeassa.

Sain keskenmenon viikolla 10, todennäköisesti pienen kehitys oli loppunut jo viikolla 6. Illalla mahani alkoi kramppaamaan kuten kuukautisten alkaessa. Yöllä heräsin vessaan ja pyyhkiessä tuli verta. Muutaman tunnin päästä kävin uudelleen vessassa ja verta tuli enempi ja lopulta sikiöpussikin tuli ulos. Silloin iski suru ja sen jälkeen viha.

Keskenmenon jälkeen pidimme kuukauden taukoa yrityksestä, vaikka samantein olisi saanut yrittää. En vain kokenut itseäni valmiiksi. Mutta kuukausien aikana sain huomata, ettei se raskautuminen olekaan niin helppoa, kuin luulin. Kiertoni heittelivät 28-40 päivän välillä eli oviksen bongaaminen oli mahdotonta. En kuitenkaan alkanut tikuttamaan ovista, vaan toivoin, että muilla tavoin raskaus alkaisi. Ei alkanut. Lisäksi minulla on ollut tuhrua lähes jokaisessa kierrossa, mutta terveyskeskuksen lääkärin mukaan sillä ei ollut merkitystä.

Syyskuussa sain hetkellisen ilon tunteen. Raskaustesti näytti pitkästä aikaa kaksi viivaa. Tein testin jo dpo 13, koska olimme lähtemässä kavereiden kanssa matkalle viikonlopuksi ja halusin tietää voinko juoda mitään. Muuten en olisi testiä siis tehnyt näin aikasin ja jälkeenpäin kaduttaa että tein. Vaikka tietenkin oli tärkeää tietää voinko juoda, niin kaduttaa että sain nähdä senkin millainen kemiallinen raskaus on. Eli plussa testistä neljän päivän jälkeen alkoi jälleen tuhru ja muutaman päivän jälkeen runsaat kuukautiset.

Lopulta muutama kuukausi sitten päätin, että nyt maksamme yksityisen gynegologin ja tutkimme missä on vika. En usko että tuhrua tulee ja sillä ei muka olisi merkitystä. Omien laskujen mukaan luteaalivaihe jäi aina aika lyhyeksi, koska tuhru alkoi dpo10 tai viimeistään 11. Vaikka sanotaan, että dpo10 on riittävä, niin en usko siihen.

Kävimme perustutkimukset läpi, mutta mitään ei löytynyt. Miehen siittiöissä voisi olla toivomisen varaa, mutta ei mitään todella pahaa. Pidemmälle emme tutkimuksissa menneet ja päätimme yrittää luomusti vielä muutaman kierron ja katsoa ensi vuoden alusta mahdollisesti inssiä. Sain sentään luget tuhrutteluun.

Nyt olen ensimmäisen kierron kokeillut lugeja. Tuhrut ovat pysyneet poissa ja jo tämä on minulle mahtava asia! Mutta kaikenlisäksi eilen tuli testiin kaksi viivaa  Pelonsekaisin tuntein mennään taas eteenpäin päivä päivältä. Tiedän hyvin, että nytkin voi kyseessä olla kemiallinen raskaus, koska tein testin dpo13, mutta testi oli tehtävä, jotta tiesin lopetanko luget vai ei.

Voikun jollain tavalla aika hujahtaisi eteenpäin muutaman viikon ja pääsisin ensimmäistä kertaa tarkastamaan ultraan, että tämä keho voi jotain pitää elossa.